Euroopan demografinen kehitys, nopea ikääntyminen, alhainen syntyvyys ja kasvava työvoiman tarve
ei järjellä ajateltuna luo erityisen hyviä edellytyksiä kielteiselle suhtautumiselle maahanmuuttoon
tai maahanmuuttajiin. Hyvinvointivaltiokehityksen näkökulmasta keskeistä on se, minkälaisesta
solidaarisuuskäsityksestä kielteiset asenteet kertovat, ja miten ne politisoituessaan vaikuttavat
harjoitettavaan sosiaalipolitiikkaan. Universalismin idea sosiaalisten oikeuksien laajentamisesta sopii
huonosti yhteen maahanmuuton rajoittamispyrkimysten, sosiaaliturvan ehtojen tiukentamisen tai
sosiaalietuuksien leikkaamisen kanssa.

Minulle ihmisten välinen tasa-arvo ja tasa-arvoinen kohtelu kaikissa olosuhteissa on pikemminkin
vasemmistolainen kuin oikeistolainen arvo, kun taas oikeistolaiseen aatteeseen liittyy ajatus siitä että
tietty määrä epätasa-arvoa on sekä hyväksyttävää että väistämätöntä. Yhteiskunnan eriarvoisuus
voidaan ymmärtää taloudelliseksi, tuloeroihin perustuvaksi epätasa-arvoksi tai se voidaan ymmärtää
sosiokulttuurisena ilmiönä jossa ihmiset ovat lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa esimerkiksi
kulttuurisen tai etnisen taustansa perusteella. Oikeistopopulistisen politiikan ideologiaan sisältyy myös
näkemys valtaväestön ensisijaisuudesta hyvinvointivaltion resursseja jaettaessa. Ei ole kysymystäkään
siitä, voidaanko perussuomalaisia kutsua oikeistopopulistiseksi puolueeksi.

Kansalaisten sosiaaliset asenteet ja suhtautuminen hyvinvointivaltiopolitiikkaan rajaavat ja muokkaavat
sitä tilaa missä poliittinen päätöksenteko ja sen myötä hyvinvointivaltion kehitys tapahtuu. Asenteiden
vaikutus ei ole ainakaan vähentynyt ns. gallupdemokratian aikana. Parhaimmillaan asennetutkimukset
ja niistä uutisointi johtavat demokratian kannalta myönteiseen tilanteeseen jossa kansalaismielipide
tulee kuulluksi ja ehkä jopa huomioiduksi myös vaalien välillä. Pahimmillaan se voi kuitenkin johtaa
politiikan lyhytnäköisyyteen ja siihen että politiikkaa ohjaava gallupit, ei todellinen kansalaismielipide.
Maahanmuuttajiin tai maahanmuuttopolitiikkaan kohdistuvien kielteisten asenteiden kohdalla keskeistä
on se, minkälainen hyvinvointivaltionäkemys niiden taustalta löytyy. Integraatiopolitiikan arvostelu
muistuttaa yllättävän paljon kokoomuksen aikanaan esittämää tempputyöllistämis- retoriikkaa.
Ajatellaan, että integraatio on epäonnistunutta, siihen ei tule kohdistaa hyvinvointivaltion panoksia.
Monikulttuurisuuden tavoittelu on hömppää, ja itseensä vakavasti suhtautuvan poliitikon on syytä
poistaa koko käsite sanavarastostaan. Väite siitä että lisääntyvä maahanmuutto tulee vaarantamaan
pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin, ei poikkea perinteisestä hyvinvointivaltion kritiikistä joka olettaa ettei hyvinvointivaltio yksinkertaisesti selviä ”alati laajenevista” tehtävistään. Sekä maahanmuuttoon
että hyvinvointivaltioon kriittisesti suhtautuvat ovat myös pelänneet jonkinlaista moraalikatoa, jossa
yksilön kyky tai halu ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan kärsii kattavan ja laajan sosiaalipolitiikan
seurauksena.

Perussuomalaiset ehdokkaat eivät ole ainoita, joiden maahanmuuttopoliittisia linjauksia pidän
järjettöminä. Vaalikonevastauksia vilkuillessa tuli vastaan mm. seuraava näkemys: ” Suomen ei ole
tarpeen erottautua muita maita paremmilla etuuksilla. Maahanmuuttopolitiikkaa kiristettiinkin
kuluneella vaalikaudella.”

Minä tulen äänestämään sellaista ehdokasta, joka voi olla ylpeä siitä että Suomi erottuu muita
maita paremmilla etuuksilla, ja joka ymmärtää että maahanmuuttajat eivät uhkaa pohjoismaista
hyvinvointivaltiota, mutta maahanmuuttajien toimeentulon perusosa alentaminen uhkaa. Ja joka ei
olisi ylpeä siitä että oma puolue on ollut kiristämässä maahanmuuttopolitiikkaa. Minun ehdokkaani
antaa integraatiolle mahdollisuuden ja uskaltaa tavoitella monikulttuurista yhteiskuntaa. Siksi tulen
äänestämään Piiaa eduskuntavaaleissa 2001.

Laura Lindeberg

la 9.4.
klo 10-12  Turun keskustassa Kävelykadulla
klo 12-13.30 Vaalimarkkinoilla Maskussa ruusujen kera
klo 14 Kotkapäivät
klo 15-16 Turku Sport & Extreme HK-Areenalla

su 10.4.
klo 15-17 Kaarinan torilla lelujen vaihtoa, ilmapalloja ja vaalitunnelmaa Jere Järvisen kanssa

ma 11.4.
klo 12-13 Turun keskustassa
klo 13-14 vaalikojulla Kävelykadulla

ti 12.4.
klo 13-15 vaalikojulla Kävelykadulla

ke 13.4.
klo 11-13 Tyyn vaalitorilla yliopistolla

la 16.4.
klo 11-12 munien maalausta Runosmäen nuorisotalolla
klo 13- vaalitori

su 17.4. VAALIPÄIVÄ

Vaalit ovat ovella ja ehdokkaat toreilla. Kansainvälisten poliittisten ja taloudellisten kriisien oheen mahtuu
keskusteluihin myös kansallinen pahoinvointi. Sadat tuhannet köyhät, joista kohtuuton osa lapsia ohitetaan
liian usein pahoittelevalla maininnalla.

Valtaosa köyhien lasten vanhemmista on yksinhuoltajia. Nämä perheet ovat jääneet jälkeen
tulokehityksestä ja ero muihin lapsiperheisiin kasvaa koko ajan. Köyhää on helppo syyllistää
työhaluttomuudella. Moni yksinhuoltaja tekee useampaa työtä. Päivähoito ei kuitenkaan vastaa kolmivuoro
tai pätkätöiden tarpeisiin.

Köyhyys rajoittaa osallistumista välineitä vaativiin harrastuksiin ja siirtää lapsen sivuun. Lapsilisäkään
ei tuo apua, sillä se kuten alaikäisten lasten satunnaiset tulotkin vähentävät toimeentulotuen määrää.
Yhteensovitus on ollut voimassa kymmenen vuotta, tänään köyhien kaverit päivittelevät sitä, mahdollisuus
asian korjaamiseen on ollut monilla puolueilla , aloitteista ei ole ollut pulaa.

Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Tulonsiirroista päätettäessä eduskunta on osoittanut omat arvonsa
käytännössä. Tulonsiirrot yksinhuoltajille ovat olleet olemattomia. Viimeinen niitti on kuntien tapa
taloudellisin perustein laistaa lastensuojelulakia. Hallituksen herjaus lämmittää oppositiossa ,mutta vain
hetkellisesti ellei taskussamme ole uskottavaa vaihtoehtoa.

Luotto politiikkoihin on höltynyt. Monet havahtuvat tulleensa huijatuiksi toimeentuloa, palveluja, asumista
ja turvallisuutta koskeneiden lupausten osalta. Äänestämättä jättäminen ja vallan siirto tuuliajolle ei
paranna perheiden asemaa.

Hyödynnä vaalikoneita ja mene aurinkoiselle torille nautimaan tarjottu kahvi tai rokka ja etsi demarieni
joukosta köyhän aito kaveri. Minulle hän on Piia Elo.

Virpa Puisto
Ensi-ja turvakotien liiton puheenjohtaja

Tule kuuntelemaan Piiaa!

Mukana ovat ainakin

Piia Elo (SDP)
Saara-Sofia Sutela (Kok)
Matias Ollila (Kesk)
Juuso Alatalo (SDP)
Jukka Vornanen (Vihr)
Elias Laitinen (Vas)
Niklas Mannfolk (RKP)
Maria Lohela (PS)

OHJELMA

 9.00            Ilmoittautuminen ja kahviaamiainen

 9.30            Tilaisuuden avaus

Toimitusjohtaja Risto Vaittinen, Oy Turku Energia Ab

 9.40            Miten Varsinais-Suomen elinkeinoelämän kilpailukykyä vahvistetaan?

Toimitusjohtaja Jari Lähteenmäki, Turun kauppakamari  

 10.00          Mitä energiateollisuus odottaa vaalien jälkeiseltä hallitukselta?

Toimitusjohtaja Juha Naukkarinen, Energiateollisuus ry

 10.30          Varsinaissuomalaisten energiayhtiöiden toiveita tulevalle vaalikaudelle

Toimitusjohtaja Harri Ijäs, Loimaan Kaukolämpö Oy                

Toimitusjohtaja Risto Vaittinen, Oy Turku Energia Ab

 11.00          Paneelikeskustelu energiasta

– politiikan edustajina kansanedustajat Timo Kaunisto (kesk.) ja Petteri Orpo (KOK) sekä kv-koordinaattori Pia Elo (SDP) ja apulaisrehtori Kari Salminen (perussuomalaiset)

– alan edustajina toimitusjohtajat Juha Naukkarinen ja Risto Vaittinen 

– keskustelun johdattelijana johtaja Jari Kostama, Energiateollisuus ry

 12.00          Lounas ja tiedotustilaisuus lehdistölle   

 Ilmoittautumiset 1.4.2011 mennessä Leena Nummila, puh. (09) 5305 2108,

faksi (09) 5305 2900 tai sähköpostilla: leena.nummila@energia.fi

Varsinais-suomen kehitys on ollut vielä huonompi kuin koko maan. Työttömyysprosentti on 10,0 ja Turussa peräti 12,8. Nämä luvut merkitsevät 22 700 työtä vailla olevaa henkilö Varsinais-Suomessa ja n 11 000 Turussa.

Elinkeinoelämän Keskusliitto ja maan hallitus puhuvat työurien pidentämisestä, mutta eivät luo mahdollisuuksia saada työpaikkaa tai olla töissä. Alle 25-vuotiaita työttömiä on yli 30 000, joista Varsinais-Suomessa yli 2600 henkeä.  Vuosia on puhuttu nuorten koulutus- ja työpaikkatakuusta. Yhteiskunnan tehtävä on osoittaa nuorille kouluttamattomille koulutuspaikka ja valmistuneille työpaikka. 2500 nuoren osoittaminen koulutukseen ja töihin Varsinais-Suomessa ja n. 30 000 nuoren valtakunnallisesti on vain poliittisesta tahdosta kiinni.

Pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt Varsinais-Suomessa 37 prosenttia. Turussa telakan hiipuminen oli nähtävissä jo 2008. Hallituksen herääminen on kovin myöhäistä ja ponnetonta. Nokian raju saneeraus iskee voimakkaasti myös Varsinais-Suomeen.

Hallitus on antanut merkittäviä verohelpotuksia ilman, että samalla olisi edellytetty uusien työpaikkojen luomista. Kansaneläkemaksun ja jo aikaisemmin tapahtuneet verojen poistot toivat yhteensä miljardin tulonlisäyksen yrityksille. Samoin pääomaveron alhaisuus on tuottanut merkittäviä etuja suurituloisimmille tulonsaajaryhmille. Kummankaan positiivista vaikutusta ei ole näkynyt työllisyysluvuissa.

On pantava välittömästi täytäntöön nuorten koulutus- ja työllisyystakuu. Rahoitus voidaan hoitaa normaalilla verotuksella tai keräämällä uudenmallisella, kohdennetulla varallisuusverolla tarvittava summa käytettäväksi kaikkien nuorten työllistämiseksi. Sodan jälkeen pystyimme asuttamaan 400 000 evakkoa eikä kukaan ruikuttanut ettei Suomella ole varaa. Tänään Suomi on vauraampi kuin koskaan. Nuorten ja pitkäaikaisten työttömien syrjäytyminen pysyvästi työelämästä on täten estettävä. Se on vain tahdon asia. Siksi me tarvitsemme eduskuntaan aatteellisia ja vahvoja vaikuttajia, jotka kantavat vastuuta nuorten tulevaisuudesta.

Armas Lahoniitty

Kaupunkineuvos, Turun entinen kaupunginjohtaja

Olen aina vastustanut ydinvoimaa. Ydinvoima tuottaa radioaktiivista jätettä aina uraaninlouhinnasta ydinjätteisiin ja näiden jätteiden ongelmat jäävät tulevien sukupolvien käsiin. Suurin osa louhinnasta tehdään vielä ulkomailla, jolloin sälytämme omat jätteemme ja radioaktiivisen massan käsittelyn muiden maiden niskoille, myös maiden, joissa ei välttämättä ole huolehdittu turvallisuudesta kuten Suomessa.

Näen myös, että Suomessa on poliittisin päätöksin tuettu sitä, että uusiutuvan energian kehitystyöhön ei ole panostettu. On vain todettu, että teollisuus tarvitsee ydinvoimaa kyseenalaistamatta sitä, että voisiko se saada samoilla taloudellisilla panostuksilla myös kestävämpää energiaa. Suomi on korkean teknologian maa, jossa varmasti riittäisi osaamista ja innovaatiota kehittää uusiutuvaa energiaa, mutta ydinvoiman ollessa “helppo” ja tuttu, muttei suinkaan turvallinen niin olemme jääneet täysin takaperoiseksi tässä teknologiassa.

Politiikalla on merkitystä ja poliittisilla päätöksillä vaikutetaan myös energiateollisuuteen. Nyt on juuri oikea aika vaikuttaa tulevaisuuteen!